Sunday 13 January 2013

Kivunhoidon karikossa

Työt on polkaistu käyntiin vauhdikkaasti. Tuntuu kuin joululomasta olisi jo taas ikuisuus. Onneksi näköpiirissä häämöttää ensi viikonlopun Matkamessut, jossa voi fiilistellä uusia matka- ja lomasuunnitelmia tälle vuodelle.

Eilen suuntasin auton kohti Länsi-Suomea kotikonnuille. Kävin tervehtimässä vanhempiani ja katsomassa äidin vuosi sitten leikattua polvea. Polviproteesi operaatiosta kuntoutuminen ikäihmisellä ei sujukaan ihan leikiten. Turvotusta on polvessa edelleen jonkin verran  ja liikerata on huono. Polvea ei pysty taivuttamaan vieläkään 90 astetta. Kävely on ankkamaisen vaappuvaa ja koko keho kuormittuu epätasapainoisesti kävellessä aiheuttaen viheasentoja ja faskia kireyksiä. Pitkä toipuminen ja alituiseen tuntuvat kiristykset ja neuropatiaan liittyvät tuntemukset ahdistavat ja masentavat. Niinpä äiti oli varannut ajan terveyskeskuksen lääkärille. Hän halusi keskustella jaloissa esiintyvistä "oudoista tuntemuksista" ja ahdistuneisuudestaan. Hoidoksi määrättiin lähete hermoratatutkimukseen  ja Lyrica lääkitys 150 mg x 2. Otettuaan 1 caps Lyricaa, äiti ei pystynyt liikkumaan lainkaan. Häntä huimasi niin, että ei pysynyt pystyssä. Puhe meni puuroiseksi ja hän koki olevansa hyvin voimakkaassa humalatilassa. Jos ei isä olisi ollut äidin apuna tiiviisti koko vuorokauden ajan, olisi äiti varmaan tilannut ambulanssin. Kotona pärjääminen olisi ollut mahdotonta!

Kivunhoidosta löytyy tietoa.
Ihmettelen, kuinka moni lääkäri on kokeillut Lyricaa? Googlatessani käypähoito suosituksia, siellä suositellaan kylläkin juuri tuota määrättyä annosta, mutta.....Ikäihmisten kohdalla tulee noudattaa varovaisuutta ja aloittaa pienellä annoksella ja sitten tarvittaessa nostaa annosta vasteen mukaan.  Lääkettä on olemassa 25 mg caps. Kenen on vastuu, jos ihminen tulee lääkkeestä täysin toimintakyvyttömäksi? Kuka seuraa lääkkeen vaikutusta? Minusta on todella suuri riski kirjoittaa uutta lääkettä iso annos vanhukselle ilman seurantaa. Äiti otti yhden tabletin ja totesi sen siis todella epäsopivaksi. Siihen jäi se lääkekokeilu ja HYVÄ NIIN! Käydessäni vierailulla, tein polveen manuaalisen lymfaterapian ja alaraajan arpi- ja faskiakäsittelyn. Olo jalassa parani heti ja äiti sanoi, että hän ymmärtää mielialan laskun johtuvan pitkään kestäneestä kivusta. Hän olisi kaivannut vaan lääkärin kannustusta ja keskustelua, ei välttämättä pilleriä. Hermoratatutkimuksenkin pyysin peruuttamaan, sillä mihinkään operaatioon ei äiti enää kuitenkaan suostu.

Toinen tyrmäävä tieto tuli elävästä elämästä hoitotyön ammattilaiselta. Hän kertoi, että heidän toimipisteeseen oli palkattu eläkkeellä oleva hoitaja sijaiseksi. (Siis ikääntynyt kollega). Tällainen sairaanhoidon ammattilainen on varmaan ihan pätevä, mutta ehkä kuitenkin hieman tehoton ja jopa "vaarallinen" ilman kunnollista perehdytystä. Kuulin, että lääkkeenjako oli kestänyt useita tunteja ja hän oli kysellyt mm. missä tiettyjä kipulääke tabletteja säilytetään, kun hän ei niitä löytänyt. Nuorempi kollega sitten siinä ohjeisti, että kyseessä on kipulaastari eikä tabletti, joten se säilytetään eri paikassa.

Päivittäin kuulee "tarinoita", joista osa on varmaan totta ja toiset eivät, mutta ihan varmaa on, että meillä edelleen on Suomessakin paljon puutteita, asenteita ja opittavaa kivunhoidon saralla.

No comments:

Post a Comment