Kipusairaanhoitajan dilemma

Aamurutiineihini kuuluu nauttia annos ThetaOne-juomaa ja lukea pikaisesti sähköposti ja vilkaista sosiaalisen median päivitykset. Joka aamu näen Facebookissa kuinka joku ystävä kamppailee kivun, unettomuuden ja stressin kourissa. Sydäntäni riipaisee, kun ajattelen, että voisin auttaa häntä, mutta hän luultavammin ei halua apua eikä kuulla, mitä minulla voisi olla hänelle tarjottavana. Ystäväni luulee heti, että aion myydä hänelle jotain tai että yritän johtaa häntä harhaan. Onko tunteeni oikea?

Ihannoin suuresti niitä rohkeita ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet nousta vastavirtaan ja tuoda esiin uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja perinteisen toiminnan rinnalle. Itse olen kasvanut tiukassa medisiinisessä kurissa ja nuhteessa sekä näin ollen toiminut Käypähoito-suositus normien ja (valitettavan usein) manipuloitujen tutkimustulosten ohjeistuksen mukaan. Ei tässä ole  mitään vikaa, mutta näkökanta ja syvä ymmärrys elämän moninaisuudesta ja kehon valtavasta potentiaalista korjata epätasapainotilat, jää näin vaillinaiseksi. Emme voi elää "joko-tai" elämää vaan tarvitsemme enemmän "sekä-että"-ajattelua.

Integratiiviseen onkologiaan erikoistunut lääkäri, tutkija ja kirjailija Kelly Turner on tutkinut yli tuhat syöpätapausta, jossa vakava sairaus on vastoin lääketieteen odotuksia parantunut, Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan, tehnyt videon ja jatkaa tutkimustyötä keräten tositarinoita. 29.10.2016 Turner luennoi aiheesta Suomessa, Helsingin kulttuuritalolla.

Turner kehoittaa meitä ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydestämme. Hänen mukaansa suurin osa lääketieteen maailmasta toimii edelleen newtonilaisen ajattelutavan mukaisesti, ja siinä lääkäri nähdään ainoana "mekaanikkona", joka osaa korjata "koneen" nimeltä keho, kun se menee rikki. Turnerin tutkimustyön perusteella vastuun ottaminen omasta terveydestä koostuu kolmesta osatekijästä: ihminen ryhtyy passiivisen hoidon kohteena olijasta aktiiviseksi toimijaksi, hän suostuu tekemään muutoksia elämäänsä ja kykenee vastaamaan kohtaamaansa vastarintaa. Allekirjoitan tämän täysin toimivaksi kaavaksi myös kivunhoidon osalta. Perustan sanomani omakohtaiseen kokemukseeni kipupotilaana ja kivun hoidon asiantuntija-ammattilaisena!

Ihannoin kanadalaista kirurgia ja akupunktiolääkäriä Karen Kania, joka maailmanlaajuisesti opettaa integratiivista oppia ja vaikuttaa monen kipupotilaan (myös omaansa) elämään positiivisesti. Suomessa edelläkävijän maineessa on montakin lääkäriä, joista minulla on ilo tuntea muutama henkilökohtaisestikin. Eniten kuitenkin mainetta on saanut erikoislääkäri Antti Heikkilä, joka on pitkään taistellut perinteisen medisiinan tuulimyllyjä vastaan. Ei ole mikään salaisuus, että keho on monimutkainen organismi, jossa ruumis, mieli ja sielu muodostavat hienosyisen kokonaisuuden. Integratiivinen ajattelumalli näkee tämän kokonaisuuden, mutta koululääketiede pitää ruumista koneena, jonka osat saattavat mennä rikki ja ne tulee korjata. Kumpi ajattelumalli puhuttelee sinua?

Kipusairaanhoitajana koen suurta dilemmaa. Haluan auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Ulkopuolelta tuleva hoito esim, kosketus, hieronta ja erilaiset kehon käsittelyt, lievittävät vaivojamme ja ovat tarpeellisia ajoittain, mutta syvä kehon ja kivun korjaaminen tapahtuu syvemmällä tasolla ja
 tekemällä muutoksia omaan elämään, toimintaan, tapoihin ja ajatteluun. Kipua voi lievittää
lääkkeettömästi, mutta valitettavan usein ostetaan mieluummin kallis lääkepurkki (mielellään resepti lääke) kuin vaivaudutaan pysähtymään ja antaudutaan mentoroitavaksi ja otetaan aktiivisempi rooli oman elämän hallintaan. 

Jos kertoisin sinulle hyvä Facebook ystävä, miten voisit päästä kivuistasi, unettomuudestasi ja stressistäsi, niin haluaisitko kuulla? Haluatko ottaa vastuun elämästäsi ja sitoutua muutokseen kohti parempaa? En myy sinulle mitään!